Koneasentaja Seppo Liuksen kesätyö vesialalla venähti liki puolen vuosisadan työputkeksi. Alan kehitys ja veden liike imaisivat hänet pyörteisiinsä niin, että pelkkä ajatuskin eläkepäivistä kauhistuttaa.
Miksi täällä ei löyhkää? Espoon Blominmäen jätevedenpuhdistamon aula muistuttaa modernia toimistorakennusta. Muutama kerros alempana maan sisällä alkaa haista edes etäisesti, mutta ei niin paljon kuin luulisi.
Välppeenkäsittelytilassakin haisee pikemmin tallille kuin ihmisen jätöksille.
– Moni piharoskis haisee pahemmalta, koneasentaja Seppo Lius sanoo.
JHL:läinen Lius selittää, että Blominmäen upouusi puhdistamo on rakennettu kallion sisään.
– Moni piharoskis haisee pahemmalta kuin jätevedenpuhdistamo. Koneasentaja Seppo Lius
Vielä jokunen vuosikymmen sitten saattoi jätevedenpuhdistamoilla lojua kasoja ehtaa tavaraa, kengät likaantuivat lattioilla ja jätevesialtaat olivat auki. Blominmäessä kaikki mahdollinen on katettu ja ilmastointi pelaa.
Esimerkiksi välppä, jolla jätevedestä irrotetaan suurikokoinen kiintoaines, on suodatinmainen liukuhihna kannen alla. Ruoantähteet, paperi, rätit, karkkipaperit, muovilelun palaset jäävät siihen ilman, että niitä tarvitsee nähdä. Jätevedenpuhdistamolle voi myös kulkeutua elektroniikkaa.
Vesialan kehitys pitää otteessaan
Ammattilaiselle haju ei ole aivan yhtä iso juttu kuin maallikolle. Hajuun tottuu noin puolessa tunnissa.
Sen sijaan väliä on teknologialla, joka mahdollistaa hajun vähenemisen.
– Alan kehittyminen on se, miksi tästä jaksaa innostua.
– Alan kehittyminen on se, miksi tästä jaksaa innostua. Jatkuvasti tulee uutta opittavaa. On myös hienoa nähdä, miten vesi liikkuu systeemissä, Lius kuvailee.
Blominmäki on Liuksen pääkallopaikka, josta hän usein suuntaa kentälle monipuolisiin hommiin. Liki puolen miljoonan ihmisen jätevedet puhdistava Blominmäki saatiin täyteen käyttöön kesällä. Blominmäki on Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n lippulaiva.
Lähes kaikkea vesialalla
Noin 47 vuotta sitten Lius meni kesätöihin vesitornityömaalle. Sillä tiellä hän on edelleen. Hän pääsi opiskelemaan teknilliseen kouluunkin muttei mennyt.
– Päiväkään ei ole kaduttanut.
Vesitornityömaan remppahommat muuttuivat vähitellen puhdistamojen rakentamiseksi, varsinkin eri paperitehtaille. Myöhemmin myös pumppaamojen saneeraamisesta tuli ykkösosaamista, kun työ opetti tekijäänsä.
Yksityisiltä työnantajilta Lius siirtyi Espoon veteen vuonna 2002 ja jatkoi 2010 HSY:n leivissä, kun pääkaupunkiseudun vesilaitokset koottiin kuntayhtymäksi.
– Olen tehnyt lähes kaikkea vesialalla. Kyllähän sitä ehtii, kun pitkään tekee.
Lue lisää: Vesialan ammattilaiset kisasivat Chicagossa: Suomalaisjoukkue kiri Euroopan kakkossijalle arvostetussa kilpailussa
Kännykkä mullisti työn
Välppeenkäsittelyn kerroksesta kierreportaat putoavat loputtomalta näyttävään syvyyteen. Pumput pauhaavat kolmisenkymmentä metriä alempana, yli 20 metriä merenpinnan alapuolella. Onneksi on hissi.
Kahdeksasta pumpusta vain kaksi tarvitaan lokakuisen perjantaipäivän jätevesien käsittelyyn. Yksi pumppu nostaa 800 litraa jätevettä sekunnissa ylös puhdistettavaksi.
– Ennen soitimme kerran viikossa suunnitelmia lankapuhelimella. Kaikki oli hidasta.
Näitä pumppuja Lius ei ole ollut rakentamassa, mutta Blominmäki symboloi hajuja laajemmin sitä vesialan muutosta, jota Lius on pitkän työuransa aikana todistanut. Työtavat ja -tahti ovat olleet myllerryksessä.
– Ennen soitimme kerran viikossa suunnitelmia lankapuhelimella. Kaikki oli hidasta. 90-luvulla kännykät mullistivat työnteon, myöhemmin tietokoneet.
Blominmäen kunnossapitopalvelu on kätevästi sovelluksena työntekijöiden puhelimissa. Sinne työntekijät kirjaavat tilaukset ja tehdyt työtunnit. Parilla peukalon heilautuksella voi kirjata pikatyöksi pikku sihinän, joka korjaantuu pultteja kiristämällä.
Lue lisää: JHL:n uusi yksikkö on teli: Tekniikan, liikenteen ja energian ammattilaiset saivat uuden työehtonyrkin
Turvallisuus ennen kaikkea
Nykyisin Liuksen päätyönä on pumppusaneeraukset pienehköillä pumppaamoilla. Pääkallopaikalla hän käy lähinnä palavereissa.
Yhtenä päivänä hän käy läpi projektisuunnitelmaa suunnittelijan kanssa, toisena johtaa pumppusaneerausta jossakin päin pääkaupunkiseutua ja kolmantena hitsaa uutta putkea itse.
Turvallisuusasiat ovat työmailla usein hänen vastuullaan.
– Se on minulle ja HSY:lle erityisen tärkeää. Kaikki saneeraustyöt alkavat aina työturvallisuustarkastuksella. Mietimme esimerkiksi tarvittavien työntekijöiden määrää, jotta työnteko on turvallista.
Uran varrelle ei onneksi ole juuri mahtunut onnettomuuksia. Joskus oma nilkka on nyrjähtänyt, ja kerran työkaveri putosi työmaalla pumpun huoltomonttuun. Häneltä murtui jalka.
– Onneksi hän parani nopeasti. En minä sitä jäänyt sen kummemmin märehtimään.
Eläkkeelle ei malta
Viikon viimeinen etappi vie Liuksen Espoon Koivuniemen pienelle pumppaamolle, jossa hän vetää saneerausta.
Pumppaamon yläkerta on kuin pieni verstas, jota halkoo suurehko putkenpätkä. Aiemmin viikolla uutta putkea on hitsattu ja saumaa hiottu rälläkällä, joten ilman täyttää palaneen metallin katku.
– Lopputili tulee kuulemma 69-vuotiaana. Ihan kamalaa.
Lius kerää muutaman johdon muuten siistiltä lattialta. Näin hän varmistaa, että viikonloppupäivystäjä pääsee helposti käsiksi tarvitsemiinsa laitteisiin.
– Jos pumppaamoon tulee ongelmia, päivystäjä tulee aina ensin paikalle yksin. Hänen on päästävä tekemään työnsä helposti. Jos jotain on pahemmin vialla, hän kutsuu kaverin avuksi.
Joskus Liuskin päivystää, mutta tänään sen hoitaa joku muu, ja hän pääsee vapaalle. Juuri 65 vuotta täyttänyt Lius pääsisi halutessaan suoraan eläkkeelle muttei jouda.
– Lopputili tulee kuulemma 69-vuotiaana. Ihan kamalaa, hän virnistää.